Lähdimme tänään aamusta taas liikenteeseen ja menimme metrolla ensiksi
yhdelle asemalle ja sieltä vaihdoimme toiselle linjalle. Täällä noita
metrolinjoja riittää. Rattaiden kanssa vain on vaikeaa, ei löydy
ainakaan helposti hissejä ja joka välissä sai olla raahaamassa rattaita
ylös tai alas portaita. Samoin on monen tien ylityksen (=alituksen)
kanssa, rattaat vaan kantoon. Loppuvaiheessa oli niin kypsä, että oli
valmis kävelemään hiukan pidempään jotta ei tarvitse kantaa rattaita.
Täälläkin päin maailmaa on sähköt välillä vedetty mielenkiintoisesti:
Esikoinen sai Hello Kitty-repun ja siihen pupun:
Paluumatkalla näimme hienon kanavan missä oli molemmin puolin
kävelykatu. Siellä oli paljon taidetta seinämillä ja myös ihmisiä. Ehkä
Leppävaaran kanava olisi näyttänyt tältä jos olisi riittävästi ihmisiä
hengailemassa ja olisi tilaa kävellä. Hauskana yksityiskohtana
teinitytsyt kahlailivat tuossa puropahasessa litimärkinä
koulupuvuissaan. Täällä tuntuu koulupuvut olevan kaikilla ikäluokilla
pakollinen juttu.
Ja täältä löytyy baarikin:
Tässä ihan loppumetreillä perhe lepää. Neiti A nukahti kun sai
himoitsemansa hoitosetin Body Shopista (kuvassa tiukasti oikeassa
kädessä):
Loppuyhteenvetona tämän lomareissun plussat ja miinukset (minun kannaltani):
+ sivistys (tavarataivas + puhuu englantia)
+ historiaa löytyi sopivasti
+ viimeisintä teknikkaa löytyi mukavasti (vaikka en mitään ostanutkaan)
+ vaavit eivät olleet maailman kahdeksas ihme (ainoastaan silloin tällöin aiheutti ihastusta)
+ kivan viileätä
+ näkyvyys oli hyvä, näkyi vuoret hiukan kauempaakin
+ sai olla perheen kanssa
- kallista (samaa luokkaa kuin suomessa mutta hintavaa)
- illalla oli ihan väsy ja kirjan lukemisesta ei tullut mitään kun silmät meni kiinni
- viisi päivää ei riitä mihinkään tämän kokoisessa kaupungissa mistä löytyy historiallisia rakennuksiakin
- kulkeminen rattaiden kanssa jalkaisin vaikeaa (taksien peräkontit liian pieniä pääsääntöisesti)
Eli tänne tuleminen kannatti vaikka ei täysin ruusuilla tanssimista ollutkaan. Mutta ei se sitä olisi ollut muuallakaan...
torstai, 6. lokakuu 2005
Kommentit