Tänään sain töissä mukavaa palautetta ja tunnelin päästä taas vaihteeksi näkyy valoa. Onneksi pääsee kevyesti kännäämään niin saa nollattua hiukan pahinta työn tuskaa. Tosin luvassa on rauhallisempi ilta kun vaimo vannottelee tulemaan ajoissa kotio jotta voi lähteä Ikeaan shoppailemana seuraavana päivänä. Sopii kyllä siinä mielessä, että ei iske krapulapeikko.

Ostin esikoiselle PS2:lle Nemoa etsimässä pelin ja tuntuu sopivan hänelle täydellisesti vaikka sanoikin peliä "huonoksi" vaikka itkun kanssa piti taas lopettaa pelaaminen. Ekaluokkalaisen kanssa elämä on välillä sellaista...