Lauantaina kun saavuimme Manilaan (Philippiinien pääkaupunki) tuntui
aivan siltä kuin olisi saapunut johonkin väliamerikan maahan.
Kaikkialla näkyi aseistautuneita poliiseja pumppuhaulikkojen kanssa ja
muutenkin meno oli kuin Meksikossa ikään.
Sunnuntaina saavuimme Boracayn saarelle missä sitten kotiuduimme
puolivalmiiseen hotelliimme. Ikkunasta oli näkymä työmaalle ja
betonivalua tekivät parhaimmillaan kahteen asti aamuyöstä. Tästä
luonnollisesti valitimme ja saimme korvausta.
White Beach -ranta oli maineensa veroinen täydellistä valkoista
hiekkaa, erittäin lapsiystävällinen mataline rantoineen ja pikkaiset
nauttivat pienen alkuvierastuksen jälkeen hiekassa ja vedestä
peuhaamisesta. Vaimon kanssa käräytettiin hiukan selkää ekana päivänä
mutta koska pikkasten kanssa ei voinut olla kovin pitkään rannalla ehti
selät parantua loman loppua kohden.
Rantatien varressa oli hyvin ravintoloita ja kauppoja ja vaikutti ihan
hyvältä bailausmestalta (me menimme aikaisin hotellille ja nukkumaan
koska pikkaiset heräsivät vakiona seitsemältä). Paluu kesti koko
lauantain kuudesta aamulla ilta puoli kymmeneen. Pikkaset nukkuivat
aika hyvin koneessa joten ei ollut ihan kamalaa (vain vähän). Nyt on
kaikki paikat kipeinä ja väsyttää. Onneksi pääsee töihin lepäämään ;-).
sunnuntai, 5. helmikuu 2006
Kommentit