Lauantaina kun saavuimme Manilaan (Philippiinien pääkaupunki) tuntui aivan siltä kuin olisi saapunut johonkin väliamerikan maahan. Kaikkialla näkyi aseistautuneita poliiseja pumppuhaulikkojen kanssa ja muutenkin meno oli kuin Meksikossa ikään.

Sunnuntaina saavuimme Boracayn saarelle missä sitten kotiuduimme puolivalmiiseen hotelliimme. Ikkunasta oli näkymä työmaalle ja betonivalua tekivät parhaimmillaan kahteen asti aamuyöstä. Tästä luonnollisesti valitimme ja saimme korvausta.

White Beach -ranta oli maineensa veroinen täydellistä valkoista hiekkaa, erittäin lapsiystävällinen mataline rantoineen ja pikkaiset nauttivat pienen alkuvierastuksen jälkeen hiekassa ja vedestä peuhaamisesta. Vaimon kanssa käräytettiin hiukan selkää ekana päivänä mutta koska pikkasten kanssa ei voinut olla kovin pitkään rannalla ehti selät parantua loman loppua kohden.

Rantatien varressa oli hyvin ravintoloita ja kauppoja ja vaikutti ihan hyvältä bailausmestalta (me menimme aikaisin hotellille ja nukkumaan koska pikkaiset heräsivät vakiona seitsemältä).  Paluu kesti koko lauantain kuudesta aamulla ilta puoli kymmeneen. Pikkaset nukkuivat aika hyvin koneessa joten ei ollut ihan kamalaa (vain vähän). Nyt on kaikki paikat kipeinä ja väsyttää. Onneksi pääsee töihin lepäämään ;-).