Töissä pukkaa kiirettä ja viikonloppuna kävi kamuja Suomesta kylässä joten blogikirjoittelu on taantunut samalle tasolle kuin asumisen laatu täälläpäin maailmaa. Mistäköhän se johtuu, että projekteissa se viimeinen viidesosa on aina se vaikein ja tuskaisin.

Tänään taas tuumailin tätä elämää täällä ja kyllä se on keskimäärin aika uuvuttavaa mutta myös antoisaa. Mukava myös huomata, että se ei uuvuta pelkästään minua. Vaimolla tuppaa pinna olemaan kireänä kun kotirouvuus alkaa käydä työstä, esikoisella koulu alkaa uuvuttamaan, pikkasilla muuten vaan uuvuttaa kun tohottavat niin kovasti jne.

Pikkaset ovat nykyään aidosti hankalia, yleensä iltasesta riehaantuvat sellaisiksi, että tekisi mieli laittaa käsiraudoilla sängynjalkaan kiinni. Tuplaonni on viimeaikoina ollut tuplaharmi (vaikka kieltämättä olivat söpöjä kun leikkivät hetken aikaa nätisti ja katsoivat englanninkielisiä teletappeja, samoin kun toinen tohotti täysikokoisen jalkapalloni kanssa myöhemmin).