Tyttöjen pipeily sitten paheni niinkuin Kotirouva tuossa kirjoittelikin. Mielenkiinnolla odottelen miten pääsemme takaisin Kiinan puolelle. Toinen huono puoli on, että ei ole WLAN:ia enää saatavilla joten internettabletilla. No saapahan luettua kirjaa ja jos on onni, pääsee saunaan. Ainakin toisessa hotellissa on semmoinen saatavilla. Ho Chi Minh City eli Saigon on varmaankin mielenkiintoinen tuttavuus. Saas nähdä miten paljon siellä saa shoppailtua kun tytöt sairastelee. Ehkä sekään ei ole oleellista, toivottavasti pimut alkavat paranemaan. Kun soittelin SOS Internationaliin Beijingiin lupasivat Saigonin SOS:sta varata ajan ja soittavat sieltä minulle kun aika löytyy. Ei kuulunut mitään joten soitin uudestaan ja lupasivat soittaa kun aika varattu. Ei kuulunut vieläkään mitään joten soitin kolmannen kerran. Tällä kertaa yhdistivät Beijingistä Saigoniin ja sain ajan sovittua. Sen jälkeen soitin matkanjärjestelijälle kuljetuksesta mutta oli antanut minulle numeronsa väärin. Osan numerostaan sanoi "double zero" mikä oikeasti tarkoitti kakkosta ja nollaa. Onneksi löytyi matkavarauksista oikeassa muodossa. Tässä nyt yritetään parhaan mukaan saada pikkasille lisälääkitystä ja paljon lepoa. Toivottavasti sairaudet helpottaa. Jatkotilitystä seuraa(jos huomisessa uutislähetyksessä puhutaan ensimmäisestä suomalaisesta lintuköhätapauksesta Vietnamissa, tiedätte kenestä on kyse. Kop, kop, koputan puuta täällä)...