Eilen pitkällisten maanittelujen jälkeen ensin toinen typsy söi kaksi lautasellista spaghettia tomaattikastikkeella. Sitten myöhemmin toinen suostui syömään puolitoista lautasellista samaista sapuskaa. Vaikka muuten on tuo jälkimmäinen hiukan nuutunut tuntuu huojentavalta, että ruoka taas maistuu. Molemmat vielä hiukan yskii mutta yö meni jo paljon paremmin.

Kävin aamusesta tosin toista hiukan sylittelemässä kun yskii sarjana ilman isoja taukoja, myös yskänlääkettä annoin. Palkkioksi tästä pikkupimut nukkuivat yhdeksään asti aamusta, tämä aamuyskijä nukkui vielä pidempään! Aika harvinaista herkkua, että meikäläisten annetaan nukkua aamusta pidempään. Jossain mielessä odotan sitä päivää, että pikkutytöt ovat samassa iässä kuin esikoinen jolloin nukkuu niin pitkään kuin vain mahdollista ja senkin jälkeen pitää suostutella (=potkia) aamupalalle.