Käytiin tänään ensin yhdessä isossa ostoskeskuksessa mistä löysin itselleni shortsit, kaksi paitaa, lenkkarit ja sukat. Kengät olivat Umbrot, hintaa taisi olla noin 32 EUR. Paha sanoa oliko halvat vai kalliit, mutta merkki oli tuttu (enemmän fudiskamaan liittyen), tuntuivat hyvältä jalalle, erityisesti päkiän pehmennys oli kohdillaan.

Näimme Kiinalaiset kaksostytöt:
7751.jpg

Säde leikki kuplilla:
7753.jpg

Ostarille matkalla:
7752.jpg

Liukuportaat:
7755.jpg

No sitten  mentiin koko konkkaronkka  hotellille lepäilemään (ostettiin  matkan varrelta kaupasta välipalaa eli hedelmiä, sämpylää, limppaa sun muuta).  Nukuin  itsekin kolmen tunnin päikkärit vaavien kera. Kun herättiin syötettin vauvat ja lähdettiin yksillä vaunuilla ja patapumilla kantorepulla Pizza Huttiin syömään. Vauvoille saimme syöttötuolit missä molemmissa oli turvavyö siten rikki, että vauvat eivät pysyneet niissä. Siellä oli  kolmaskin tuoli tarjolla mutta siinäkin oli kiinnitys samalla tavalla rikki. Kai siinä joku logiikka oli. Yksi 12 tuuman ja toinen 9 tuuman pizza, kannu pepsiä, kaksi lasia omenamehua, valkosipulileivät, käristettyjä perunasiivuja, cafe latte ja jätski, yhteensä 24EUR. Ei halvimmasta päästä, mutta halvempi kuin hotellin huonepalvelu mitä ollaan käytetty vähän liiankin kanssa.

Matkalla toiselle ostarille:
7754.jpg

Sitten suuntasimme toiselle ostarille, matkalla vaimo osti itselleen repun kaupasta mitä hän on hehkuttanut esivisiitistä lähtien. Kun pääsimme perille kello oli melkei yhdeksän illalla. Onneksi kauppa on kymmeeen asti auki. Kaupassa törmäämme pomon pomoon perheineen (6,6 miljoonaa ihmistä ja silti törmäilee tuttuihin), ostamme peittoja, hyttysmyrkkyä, öljyä, vauvojen tyynyt jne. uutta kotiamme varten. Hillittömän tavaramäärän kanssa saamme helposti taksin ja pääsemme kotio.

Vauvat ovat niin väsähtäneitä, että menevät iltasapuskan jälkeen heittämällä nukkumaan, esikoinenkin suostuu pienellä suostuttelulla nukkumaan suhtkoht nopeasti ja alkaa ns. oma vapaa-aika. Vaimo makaa puolikuolleena sohvalla ja valittelee päänsärkyä. On tää aika rankkaa aina välillä, mutta kohta helpottaa. Ei tarvii enää iltasin metsästää ruokaa, kun voi omassa kodissa tehdä päivällä metsästettyä ruokaa. Kotiapulainen toivottavasti auttaa tässä puolessa. Nähtäväksi jää miten uusi arki oikein sujuu, mutta olen luottavainen.