Käytiin tänään ensin yhdessä isossa ostoskeskuksessa mistä löysin
itselleni shortsit, kaksi paitaa, lenkkarit ja sukat. Kengät olivat
Umbrot, hintaa taisi olla noin 32 EUR. Paha sanoa oliko halvat vai
kalliit, mutta merkki oli tuttu (enemmän fudiskamaan liittyen),
tuntuivat hyvältä jalalle, erityisesti päkiän pehmennys oli kohdillaan.
Näimme Kiinalaiset kaksostytöt:
Säde leikki kuplilla:
Ostarille matkalla:
Liukuportaat:
No sitten mentiin koko konkkaronkka hotellille
lepäilemään (ostettiin matkan varrelta kaupasta välipalaa eli
hedelmiä, sämpylää, limppaa sun muuta). Nukuin itsekin
kolmen tunnin päikkärit vaavien kera. Kun herättiin syötettin vauvat ja
lähdettiin yksillä vaunuilla ja patapumilla kantorepulla Pizza Huttiin
syömään. Vauvoille saimme syöttötuolit missä molemmissa oli turvavyö
siten rikki, että vauvat eivät pysyneet niissä. Siellä oli
kolmaskin tuoli tarjolla mutta siinäkin oli kiinnitys samalla tavalla
rikki. Kai siinä joku logiikka oli. Yksi 12 tuuman ja toinen 9 tuuman
pizza, kannu pepsiä, kaksi lasia omenamehua, valkosipulileivät,
käristettyjä perunasiivuja, cafe latte ja jätski, yhteensä 24EUR. Ei
halvimmasta päästä, mutta halvempi kuin hotellin huonepalvelu mitä
ollaan käytetty vähän liiankin kanssa.
Matkalla toiselle ostarille:
Sitten suuntasimme toiselle ostarille, matkalla vaimo osti
itselleen repun kaupasta mitä hän on hehkuttanut esivisiitistä lähtien.
Kun pääsimme perille kello oli melkei yhdeksän illalla. Onneksi kauppa
on kymmeeen asti auki. Kaupassa törmäämme pomon pomoon perheineen (6,6
miljoonaa ihmistä ja silti törmäilee tuttuihin), ostamme peittoja,
hyttysmyrkkyä, öljyä, vauvojen tyynyt jne. uutta kotiamme varten.
Hillittömän tavaramäärän kanssa saamme helposti taksin ja pääsemme
kotio.
Vauvat ovat niin väsähtäneitä, että menevät
iltasapuskan jälkeen heittämällä nukkumaan, esikoinenkin suostuu
pienellä suostuttelulla nukkumaan suhtkoht nopeasti ja alkaa ns. oma
vapaa-aika. Vaimo makaa puolikuolleena sohvalla ja valittelee
päänsärkyä. On tää aika rankkaa aina välillä, mutta kohta helpottaa. Ei
tarvii enää iltasin metsästää ruokaa, kun voi omassa kodissa tehdä
päivällä metsästettyä ruokaa. Kotiapulainen toivottavasti auttaa tässä
puolessa. Nähtäväksi jää miten uusi arki oikein sujuu, mutta olen
luottavainen.
sunnuntai, 21. elokuu 2005
Kommentit