Nyt sitten sain nikkarointipuuskan ja korjasin seitsemän oven
ovistopparin (semmoinen magneettijutska mihin ovi näppärästi tarttuu).
Siinä kuusiokoloavaimella ja ristipääruuvarilla kun hommailin mietin
samalla miten omistaja/edellinen asukas on päästänyt nämä tällaiseen
jamaan. Kyse ei voi olla laiskuudesta tai tyhmyydestä. Päädyin siihen
lopputulokseen, että tekevät niin paljon hommia, että eivät sitten
jaksa kotona enää panostaa pikkuasioihin.
Korjasin myös porealtaan kaukosäätimen missä oli pattereilla huono
kontakti, pitää testata tossa iltasella. Parisänkymme päädystä
puolestaan olisin kiristänyt ruuvit mitkä tulee laidan sisällä oleviin
vastakappaleisiin mutta kyseiset vastakappaleet olivat kolmessa
tapauksessa neljästä rikki siten, että pääty lepää päätypulttien
varassa. Onneksi itse patja ja sänky makaa omien jalkojensa varassa
mutta pitää kaupasta etsiä vastakappaleet.
Sängystä puheenollen vaavit heräsivät tasan seitsemältä joten ei
pimennysverho mitään autuutta tuonut elämään. Elämme vielä toivossa,
että saadaan pitkiä yöunia. Vaimolle se on tärkeä, kun on aamu-uninen.
Meikä herää joka tapauksessa puoli seiskalta, tosin viikonloppuna
nukkuisin mielelläni pidempään.
Mutta nyt ennen viikottaista taifuunia pitää syödä/syöttää jotain
joten niihin puuhiin, päivitän myrskyfiilistelyjä myöhemmin jos
kykenen. Pitää tosin ennen sitä käydä kaupassa...
sunnuntai, 11. syyskuu 2005
Kommentit