Tänään sitten heräilin yhdentoista maissa pää kipeänä ja hirveään janoon. Pikkupimuista vanhemmalla oli silmäkulmassa sarvi, oli kuulemma kaatunut aamutuimaan (sitä sitten jäällä hiukan jälkihoidin, ei vaikuta vakavalta). Esikoisen potkin samalla ylös ja aamupalalle, saa nykyään vapaa-ajalla tehdä mitä huvittaa ja nukkua pitkään (valvoa liian myöhään, vielä puoli yhden aikaan muka ei nukuttanut).

Kävin sitten parturissa, aika hieno pää siitä tuli (ollakseen minun pää) ja kävin ruokakaupassa pistäytymässä. Ihan kivaa käydä ilman pikkupimuja ja nyt oli jotenkin normaalia vähemmän porukkaa liikenteessä. Katukuvassa näkyy enemmän maalta tulleita, pukeutuvat yleensä tummempiin vaatteisiin ja katsovat länkkäriä kahta enemmän ihmeissään.

Ayi oli intoutunut kävelyttämään pikkaisia kaupungilla normaalia pidempään joten olin jonkin aikaa esikoisen kanssa kotosalla kaksistaan. Kävin jopa tiiraamassa ikkunasta, että missä se tytsy oikein luuraa (tänään nuorempi ayi) eikä kuulunut joten soitin hänen kännykkäänsä. Mutta ei tavoitettavissa. Aina se pistää miettimään mihin ne noita pikkaisi oikein kuskailee, kun tulivat kotiin oli ainakin käyty hedelmätorilla. Ehkä lämmin ilma houkutteli kävelemään pidemmällekin.